Honduras ja Puerto Costa Maya
Maanantaina päästiin ensimmäistä kertaa maihin. Olimme oikeastaan Hondurasin edustalla olevalla Roatan saarella, ei mantereen puolella ollenkaan. Emme varanneet mitään reissua saarelle vaan lähdimme katselemaan rantaan meininkiä.
Ajelimme pitkin hökkelikyliä ja opas kertoi vähän paikallisesta meiningistä. Aika pienen pintaraapaisun siitä sai irti, tosin eipä sitä suomalaiseen tapaan suuremmin kyselty. Istuttiin vaan kyydissä. En tahtonut mennä apinoita tai mitään eläimiä katsomaan, kun ei niistä tiedä onko ne sinne väkisin raahattu ihmisten rapsuteltavaksi. Rannalla ajeltiin autolla ja sitten ajeltiin takaisin.
Ero paikallisten ja amerikkalaisten lomamökkien välillä oli huomattava. Aika köyhä valtio taitaa olla kyseessä. Lähikaupassa maksoi kaksi vesipulloa dollarin ja takaisin saatiin perkeleesti paikallista romuvaluuttaa, joka annettiin loppujen lopuksi kuskille tipiksi.
Kun pääsimme takaisin satamaan bongasin matkalta kampaajan ja tahdoin käydä siellä kyselemässä paljon maksaisi saada lettejä päähän. Kävin aluksi kysymässä risteilijän läheisyydessä olevasta myymäläalueelta, jossa hinta oli puolen pään letteihin 30 dollaria. Totesin, että on vähän kallista ja käveltiin sinne hökkelikylän kampaajalle. Yhteistä kieltä oli noin kaksi sanaa ja sain pään täyteen lettejä femmalla. Kymppi maksettiin, kun pienempää rahaa ei ollut.
Tänään tiistaina herättiin seiskalta room servicen soittoon, että ollaanko hereillä aamiaista varten. Heräsin aika pahasti kesken unien ja juoksin huonetta ympäri etsimässä huutavaa laitetta. Ilpo sitten tajusi, että se on se puhelin sen vieressä mikä soi.
Siitä sitten herättiin ja pian poika toi tarjottimen jossa oli bageleita, jogurttia, hedelmiä, croisantteja, mehua ja kahvia. Se siitä sitten naamaan ja pienessä koomassa kamat kassiin ja ulospäin.
Ostimme edellisenä iltana matkan Catamaraani veneeseen ja samalla snorklailemaan. Satamassa oikea paikka löytyi nopeasti ja päästiin bussin kyytiin kohti venettä.
Veneellä mentiin 45 minuuttia pienessä merenkäynnissä rantaviivaa pitkin snorklauspaikalle. Saimme veneessä omat snorklausvälineet ja vähän sitä jännitti miten putkeen hengitys onnistuu. Onnistuihan se. Pääsimme veteen viimeisten joukossa, kun emme olleet ennen snorklanneet. Nopeasti tajusin homman nimen ja kelluin aaltojen mukana kohti koralliriuttaa. Olihan siellä kaloja ja vaikka mitä perkeleesti. Vähän sumeaa vettä oli, ettei hirveän tarkasti näkynyt. Koralleja oli todella lähellä vettä. Niin lähellä että joutui ihan varomaan, ettei osu vahingossakaan niihin.
Ilpolla matka ei mennyt ihan niin hyvin. Se oli jo menomatkalla merikipeä ja snorklaus päälle teki aika hyvän merisairauden. Satamaan päästessä homma helpottui, tosin sen vaikeimman kautta...
Musikaalissa oli perkeleen kylmä. Onneksi oltiin kertaalleen jo käyty teatterissa, että tämä oli jo tiedossa ja osattiin pukeutua oikein. Oli pikkaisen työmaata vetää housut jalkaan, kun viikon verran on pitänyt mekkoa ja shortseja päällä. Musikaali itsessään oli miellyttävä katsoa. On se hienoa miten nykyaikana led näytöillä saadaan teatteriesitystä enemmän vain 3D muotoon.
Pieni ajatus elämästä löytyi kuvana teatterin läheisyydestä.
Honduras
Laivasta tultaessa oli hirveä hulabaloo. Paljon valokuvaajia ja myyjiä. Hetken matkaa kun mentiin eteenpäin rävähti eteen matkojen tarjoajat niille, jotka eivät ottaneet reissua laivayhtiöiltä. Olin blogista lukenut, että rannalta voi saada parempia ja diilejä omiin reissuihin ja menemmekin yhden kioskin kohdalle. 90 dollarilla, ei tingattu kun tuntui ihan ok diililtä saada kolmeksi tunniksi ilmastoitu auto ja kuski jonka kanssa päästiin kiertämään saarta. Jännäksi homman teki, että autoon pamahti uusi tyyppi lisää, kun kuski ei kuulemma osannutkaan englantia. Eikai siinä, eiköhän sitä hengissä selvitä. Auto oli tuttu ja turvallinen Toyota Corolla, sen sentäs tiesi kestävän vaikka moottorivalo paloi uhkaavasti auton kojelaudassa.
Ajelimme pitkin hökkelikyliä ja opas kertoi vähän paikallisesta meiningistä. Aika pienen pintaraapaisun siitä sai irti, tosin eipä sitä suomalaiseen tapaan suuremmin kyselty. Istuttiin vaan kyydissä. En tahtonut mennä apinoita tai mitään eläimiä katsomaan, kun ei niistä tiedä onko ne sinne väkisin raahattu ihmisten rapsuteltavaksi. Rannalla ajeltiin autolla ja sitten ajeltiin takaisin.
Ero paikallisten ja amerikkalaisten lomamökkien välillä oli huomattava. Aika köyhä valtio taitaa olla kyseessä. Lähikaupassa maksoi kaksi vesipulloa dollarin ja takaisin saatiin perkeleesti paikallista romuvaluuttaa, joka annettiin loppujen lopuksi kuskille tipiksi.
Kun pääsimme takaisin satamaan bongasin matkalta kampaajan ja tahdoin käydä siellä kyselemässä paljon maksaisi saada lettejä päähän. Kävin aluksi kysymässä risteilijän läheisyydessä olevasta myymäläalueelta, jossa hinta oli puolen pään letteihin 30 dollaria. Totesin, että on vähän kallista ja käveltiin sinne hökkelikylän kampaajalle. Yhteistä kieltä oli noin kaksi sanaa ja sain pään täyteen lettejä femmalla. Kymppi maksettiin, kun pienempää rahaa ei ollut.
Puerto Costa Maya
Tänään tiistaina herättiin seiskalta room servicen soittoon, että ollaanko hereillä aamiaista varten. Heräsin aika pahasti kesken unien ja juoksin huonetta ympäri etsimässä huutavaa laitetta. Ilpo sitten tajusi, että se on se puhelin sen vieressä mikä soi.
Siitä sitten herättiin ja pian poika toi tarjottimen jossa oli bageleita, jogurttia, hedelmiä, croisantteja, mehua ja kahvia. Se siitä sitten naamaan ja pienessä koomassa kamat kassiin ja ulospäin.
Ostimme edellisenä iltana matkan Catamaraani veneeseen ja samalla snorklailemaan. Satamassa oikea paikka löytyi nopeasti ja päästiin bussin kyytiin kohti venettä.
Veneellä mentiin 45 minuuttia pienessä merenkäynnissä rantaviivaa pitkin snorklauspaikalle. Saimme veneessä omat snorklausvälineet ja vähän sitä jännitti miten putkeen hengitys onnistuu. Onnistuihan se. Pääsimme veteen viimeisten joukossa, kun emme olleet ennen snorklanneet. Nopeasti tajusin homman nimen ja kelluin aaltojen mukana kohti koralliriuttaa. Olihan siellä kaloja ja vaikka mitä perkeleesti. Vähän sumeaa vettä oli, ettei hirveän tarkasti näkynyt. Koralleja oli todella lähellä vettä. Niin lähellä että joutui ihan varomaan, ettei osu vahingossakaan niihin.
Ilpolla matka ei mennyt ihan niin hyvin. Se oli jo menomatkalla merikipeä ja snorklaus päälle teki aika hyvän merisairauden. Satamaan päästessä homma helpottui, tosin sen vaikeimman kautta...
 |
| Pientä perspektiiviä minkä kokoisella botskilla ollaan liikenteessä. |
Hairspay musikaali
Pieni ajatus elämästä löytyi kuvana teatterin läheisyydestä.
Kommentit
Lähetä kommentti